Unelmien tontti ihan lähellä
Ehdotus, joka laittoi sydämen sykkimään
”Kyllähän minä tiedän, että Sinä aina olet sanonut tähän EI, mutta nyt olisi aivan ohittamaton tilaisuus”, kirjoitin Kimille. Tuosta kommentista kesäkuun ensimmäisellä viikolla 2008 alkoi noin kahden vuoden mittainen elämys nimeltä ”talon rakentaminen Kreetalla”. Ja miten unelmien tontti ihan lähellä kaikkea onnistui.
Kreetan saari vieraanvaraisine ihmisineen oli toki vienyt sydämemme jo kymmenkunta vuotta aiemmin, ja jokavuotiset perhelomamme saarella vain vahvistivat intoamme. Näkemistä ja kokemista kun tuntui löytyvän riittämiin. Lapsetkin viihtyivät. Ystävyytemme Evropi-hotellin omistajaan Vasilikseen perheineen oli johtanut siihen, että kakkoskoti Kreetalla oli asettunut haaveeksi jonnekin sielun syvyyksiin ja aikanaan sitten vuokrasimmekin ”hellahuoneen” hotellin yhteydestä. Minulla freelancerinä on mahdollisuus tehdä työtäni sieltä missä internet toimii. Tästä edellisessä blogissani kerroinkin.
Sitten löytyi tontti
Saavuin Kreetan kotiimme kesäkuun ensimmäiseksi viikoksi ”vahtimaan” omaa 17 vuotiastani sekä paria muutakin mukaan tarttunutta. Heti ensimmäisenä iltana Vasilis istutti minut kantapöytäänsä baarin nurkassa. Tiesin että nyt on jotain ASIAA, sen verran totinen hän tällä kertaa oli. Vasiliksen ateenanserkun tontti Plataniaksen yläkylältä, kirkon vierestä, oli tullut myyntiin ja etuosto-oikeus oli Vasiliksella. Hänen rahansa olivat kiinni edellisvuonna valmistuneessa laajennuksessa, mutta yhdessä meidän olisi mahdollista ”pelastaa” tontti talteen ja rakentaa sinne talo. Pöytään lyötiin tarjous, ihan ohittamaton tarjous.
Aamulla minut vietiin katsomaan tonttia ja maisemia. Seisoin kirkon portailla ja huokailin, otin muutamia kuvia ja lähetin ne Kimille yllämainituin saatesanoin. Itselleni se oli rakkautta ensisilmäyksellä; se on tämä jos jokin. Tontti oli kallis, Plataniaksen yläkylä ei ole todellakaan halpaa tonttimaata, mutta paikan edut olivat kiistattomat, jopa verrattuna edelliseen unelmatonttiimme (edellinen blogi).