Eihän sitä talon luurankoa mitenkään kauniiksi ja ympäristöön sopivaksi voinut sanoa, totisesti toivoin naapureilta kärsivällisyyttä. Onneksi turistikausi oli takana – tai kaukana edessä – miten vain. Miten syntyi eräs koti Kreetalle – blogisarja jatkuu.

Kuten edellisessä blogissani kerroin, ”raakarakentaminen” meni ihan suunnitelmien mukaan. Siitä piti huolen arkkitehti, joka vieraili rakennuksella päivittäin. Kun talon luuranko oli kuivunut, alkoi sisäseinien muuraus. Se muurattiin tiili tiileltä. Eristykseksi (Kreetan talveen) riittää se että tiiliseinästä tehdään kahden tiilen paksuinen, ns. reikätiiliä molemmat kerrokset. Seinät valmistuivat vauhdilla. Kreetalaiset eivät itse näitä hommia juuri tee, siihen käytettiin muualta tulleita ammattilaisia. Meidän tapauksessa syyrialaisia vierastyöläisiä. Ovat kuulemma ehdottomasti Välimeren parhaita kivirakentamisen ammattilaisia näissä hommissa. Muutamassa viikossa oli seinät muurattu, melkein piirustusten mukaisesti. Koti Kreetalle alkoi saada muotoaan.

seinien muuraminen jatkuu ja koti Kreetalle alkaa saada muotonsa

Seinät muurataan tiili tiileltä

Sitten alkoi urien piikkaus putkistoja varten; vesiputkien urat lattioihin, läpiviennit kerrosten välille, sähköjohdoille omat ”juoksunsa” seiniin. Välillä touhu oli kuin kaupungin katutyömaalla; sen minkä toinen peitti, seuraava tuli ja aukaisi. Ja meteliä piisasi. Myös naapurin siesta-aikaan, mikä aiheutti pientä kitkeryyttä. Kun seinät oli muurattu ja ne olivat riittävästi kuivuneet, ne kuorrutettiin harmaalla laastilla, tasoitettiin, annettiin jälleen kuivua.

Sitten oli valkoisen tasoitteen vuoro. Kaikki rapattiin valkoiseksi, syntyi paljon ihania graafisia pintoja, ja kulmia, valoja ja varjoja. Kulmien suoruus varmistettiin muovisilla kulmasuojilla, mikä ikinä sen nimi suomeksi lieneekään. Paitsi että lista suojelee kulmaa kolhuilta, se tekee siitä täydellisen suoran. Kun meidän oma kivitalo rakennettiin yhdeksänkymmentäluvulla ei tuota systeemiä ollut ja sen kyllä huomaan, kulmat ovat kolhunsa saaneet. Tällaisista pienistä nikseistä ja hienouksista jaksoin haltioitua koko rakentamisen ajan.

Sillä välin kun muurarit tekivät työtään minä kiersin valitsemassa ulko-ovia, liukuovia, ikkunoita, sisäovia, lattiamateriaaleja, seinälaattoja, lattialaattoja, keittiökaapistoja, huonekaluja, kuppeja ja kippoja, jne.

kadunpuoleisia parvekkeita

Oppia ikä kaikki

Oikeastaan ainoa hankinta, minkä tekisin toisin näin kymmenen vuoden asumiskokemuksen jälkeen, on pohjoisen puolen parvekkeiden liukuovien laatu. En niistä silloin mitään ymmärtänyt ja tuli valittua vähän liian heppoiset. Enemmän tuli keskityttyä niiden auringonsäteiden läpäisevyyteen. Suurimman osan vuotta niillä pärjää vallan mainiosti, mutta kun talvisydämen kiukkuiset pohjoistuulet puhaltaa yläkylällä ja suunta on suoraan ikkunaan, niin tuppaa vähän falskaamaan. Ovet menevät vaihtoon kunhan ”lakkaan köyhtymästä”. Toki nuo huoneistot lämpiminä saa pysymään näinkin, mutta laiskuus pakkaa häiritsemään, tykätään nimittäin lämmittää puilla.

Valitsemamme alumiinifirma on toiminut moitteettomasti, aina kun korjaustarvetta on tullut niin pikaisesti ovat paikalle tulleet. Ongelmia ovat aiheuttaneet lähinnä ylös-alas-rullattavien alumiinisten suojien jumittaminen. Kostea ja suolainen ilmasto on todella kuluttava. Metallinen ensi-apukaappinikin ruostui ”antiikkiksi” vajaassa vuodessa. Parvekkeiden ja portaikoin rautaiset kaiteet joutuu maalaamaan lähes joka toinen vuosi. Alumiini kestäisi paremmin, ja nykyisin sitäkin kuulemma saa mustalta raudalta näyttävänä. Omaa silmää kun harmaa alumiini ei varsinaisesti miellytä.

Ja mikäpä siinä on kaiteita maalaillessa, tulee jutusteltua niin paikallisten kuin satunnaisten ohikulkevien turistienkin kanssa. Muutama vuosi sitten apuna ja talkoolaisena oli suomalainen vuokralaiseni joka hehkeänä hellemekossaan maalasi kaiteita parvekkeella. Ei tainnut ohikulkevalle suomipojalle tulla mieleen että maalari saattaisi olla suomalainen kun totesi siinä verkkaan vaimolleen; ”mikset sinä käytä tuollaisia vaatteita maalatessasi?”

myös muuri on saanut vaalean tasoitteen

Puuseppää aina tarvitaan

Huoneistojen muut ovet päädyimme tilaamaan paikalliselta puusepältä. Oli iloista, kun pystyi työllistämään paikallisen puusepän ja teettämään hänellä kokopuiset vanhanmalliset ovet. Hinta oli sama kuin maahantuotetuissa valmisovissa. Pienehköä vääntöä aiheutti vain ovien avautumissuunta. Suomessa kun ovien pitää aueta ulospäin, erityisesti jos huoneessa on tulisija. Oletteko muuten huomanneet miten itsepintaisesti Kreetalla pyritään laittamaan ovet aukeamaan sisäänpäin. Aika monta kertaa tavernan vessassa olen ihmetellyt mihin ihmeeseen viikkaan itseni siksi aikaa että saan oven suljettua ja pääsen asioilleni. Ja miten itseäni isokokoisemmat henkilöt tästä selviää. Jos kyseenalaistat suunnittelun, vastaus on helposti ”mutta kun aina on tehty näin”. Tosin samaa nurinkurista oven avautumissuuntaa olen todennut myös pohjoisemmassa Euroopassa, joten ei tämä vain kreetalainen käytäntö ole.

Ovenkahvojen ostaminen ei ole kiireisen ihmisen hommaa

Äkkiseltään luulisi että mallin valinta olisi se hankalin vaihe ovenkahvojen ostossa, mutta ei se ihan niin mennyt. Tunnin pähkäilyn jälkeen ulko-ovien kahvojen malli oli löytynyt. Halusin kaksipuolisen kahvan ulko-oveen, siis sellaisen jossa on ihan tavallinen kahva sekä sisä- että ulkopuolella. Ja lukkopesä erikseen. Myyjänuorukaisen mielestä oli varsin kummallinen ajatus että joku voisi tulla ovesta sisään ihan vain kahvaa kääntämällä ja oven avaamalla. Ja ettei ovi SAA mennä lukkoon itsekseen. Mutta juuri sellaisen minä halusin. Minä nimittäin näin itseni tulossa pyyheliina ympärilläni uima-altaalta asunnolle todetakseni että ovi on pamahtanut lukkoon ja avain sisällä.

Ja voisihan tuo sama tapahtua myös vuokralaisilleni. House Kastri ei ole hotelli eikä siellä siis ole ”aulapalveluja”, eikä välttämättä edes talkkaria paikalla avaimineen sisälle päästämässä. Siksi oli järkevää että oven saa lukkoon vain avaimella joka siis ainakin siinä vaiheessa on mukana. Saimme kulumaan puolisen tuntia tähän argumentointiin puolesta ja vastaan, kunnes kahvat ja lukot oli päätyneet kassapöydälle maksamista odottelemaan.

Valitsemme samasta kivasta kahvamallista pienemmän version myös sisäoviin. Ja sitten kaksi sellaisia joissa on lukko vessan ovia varten. Nuoren miesmyyjän silmät suureni jälleen kummastuksesta, lukot vessan oviin? Ei vessan ovissa käytetä lukkoja ! No totta mooses käytetään, melkein joka tavernassakin olen nähnyt… Juu, mutta ei kotona. Ei kukaan. Ei koskaan. Makuuhuoneissa kyllä pitää olla lukolliset ovet, mutta että vessassa… Selitin kärsivällisesti että Suomessa ainakin joka-ainoassa vessan ovessa on lukko. Ja me nyt vaan haluamme sen lukollisen oven.

Mitä ihmettä te teette siellä vessassa kun se pitää saada lukkoon ? Jäin sanattomaksi. Kunnes kysyin mitä he tekevät makuuhuoneessa kun ovi pitää saada lukkoon. Ehkä ei olisi pitänyt. Pattitilannetta kesti hetken, enkä suostunut millään ymmärtämään miksi asiakkaalle ei nyt vaan voisi myydä sitä mitä asiakas haluaa. Päädyimme kompromissiin, lukot ovat nyt sekä vessan että makuuhuoneiden ovissa. Toki sellaiset vanhanaikaiset avaimella toimivat, ne kun mielestäni oli somemmat kuin puna-vihreää näyttävät vessanovenlukot makuuhuoneen ovessa.

Näitä vastaavia sisustusteknisiä vääntöjä sattui matkan varrella varmaan kymmeniä ennenkuin koti Kreetalla oli valmis.

Jotain uutta, jotain vanhaa

Tilasimme kiinteät kaapistot ja keittiökaapistot samalta puusepältä kuin huoneiston puiset ovetkin. Titos on oli mainio kaveri, taitava, terävä ja erinomaisen huumorintajuinen. Oppi lukemaan minun tunnetiloja ja minä opin lisää kreikkaa. Rakennuttajakumppanini Vasilis oli päättänyt sijoittaa omaan pohjakerroksen asuntoonsa ulko-oveksi vanhan oven jonka hän oli säästänyt alkuperäisestä kotitalostaan joka oli jäänyt hotellilaajennuksen jalkoihin. Ja toivoi yhdenmukaisuuden vuoksi, että käyttäisin samaa mallia omaan oveeni. Ovet sijoittuvat vastakkain samassa kerroksessa.

Ovi ei kuitenkaan ollut kaunis. Ymmärsin toki oven tunnearvon, enkä halunnut pahoittaa hänen mieltään.  Mietin kuumeisesti miten tilanteesta luikerrellaan ulos, kun kuulin Titoksen selkäni takana sanovan ” then theeli”, Raila ei halua. Siis selkäni takana, ilmeisesti niskakarvojeni asento oli kertonut oleellisen. Teimme pieniä viilauksia oven malliin ja nyt ne osapuilleen näyttävät samalta. Siksi meillä siis on kaksi erilaista ovea alakerrassa. Ovi on paikallaan vaikka sen huoneiston lunastinkin aikanaan itselleni kurssitilaksi. Ehkä jonain päivänä kysäisen haluaisiko Vasilis ovensa takaisin?

Titoksen kreikankielinen papatus oli niin nopeaa ettei siinä meinannut pysyä millään mukana. Tuon tuostakin jouduin komentamaan häntä hidastamaan tahtia jotta ehkä ehtisin ymmärtää. Tuossa vaiheessa ei kielitaitoni ollut kaksinen, jos ei ole vieläkään. Kerran tämä vitsiniekka sitten yllätti minut kun seurustelin suomalaisten ystävieni kanssa kattoterassilla. Hän kumartui puoleeni, iski silmää ja komensi ”pio argaa”, hitaammin.

Kerro, kerro kuvastin

Kylpyhuoneen sisustuksesta pieni keskustely syntyi, kun laitoin arkkitehdin suunnitelman uusiksi. Yleinen tapa näyttää olevan että lavuaarin yläpuolella on peili. Siihen missä minun mielestäni oli paras paikka lavuaarille ei voinut laittaa peiliä, koska siinä oli ikkuna. Jos lavuaarin taas olisi laittanut peilille sopivaan paikkaan olisi kylppäriin muodostunut ensin sumppu ja sitten tyhjä tila. Iso peili sijoitettiin kiinteästi seinään ja allas ikkunan alle. Arvatkaa kumpaa katselen mielummin aamuisin ikkunasta; valkeita vuoria vai omaa naamaani. Saatte arvata kolme kertaa. Tämän perustelun hyväksyivät muuten myös rakentajat.

Tottahan toki nämä väännöt huvittivat jo viimeistään seuraavana päivänä. Ja opinpa ainakin ottamaan reilummin aikaa shoppailuun, jotta ehdin kylliksi vakuuttamaan myyjän siitä mitä minä haluan ostaa ja miksi.

Sisustussuunnittelu, ihanaa

Sisustuksen suunnitteluhommat jatkuivat. Piti valita lattialaatat niin sisätiloihin, kylppäreihin, keittiöön kuin portaikkoon ja kattoterassillekin. Kiertelin kaakelikauppoja valokuvien kanssa. Olin nimittäin aloittanut tämän vaiheen jo siinä vaiheessa kun teimme tontista tarjouksen. Aina kun eteen tuli kiva idea tai kaunis laatta, ikkuna, ovi, tms. otin siitä kuvan. Kun aika oli menin kuvan kanssa kauppaan; jotain tällaista kiitos ! Uskokaa tai älkää, osa laatoista oli ostettu jo ennen kuin talon kuoppa edes oli kaivettu. Joskus alennusmyynneistä ja tarjouskoreista vaan löytyi ohittamattomia ”helmiä”. Koristelaattoja tosin tuli ostettua vähän turhaa ja liikaa. Jos olisin tiennyt kuinka taitavan ja taiteellisen laatoittajan onnistumme saamaan, niin olisin huoletta jättänyt valtaosan dekoreerauksesta hänelle.

Myös huonekalujen valinta oli helppoa. Olin tehnyt periaatepäätöksen että huoneistomme kalustetaan perinteisillä kreetalaisilla huonekaluilla. Pidän niistä. Huolimatta erään asiakkaan kommentista ”kamalista kuuskytluvulle jääneistä kalusteista”. Minusta niiden tyyli on kyllä vielä paljon vanhempaa. Kalivesin kylästä löytyi mainio liike josta saimme lähes kaiken. Paikallista käsityötä, luotettava ja ystävällinen palvelu. Kävin tänä syksynä uusimassa yhden sohvan päällystykset samassa paikassa. Mukavaa kun uusi sukupolvi oli jo toiminnassa mukana.

Yrityksen joustavuudesta ja faktat huomioonottavasta palvelusta kertoo jotain jo se, että tavarat toimitettiin sinä päivänä kun ne oli luvattukin. Valitettavasti meiltä puuttui silloin vielä yhdestä asunnosta ovet ja ikkunat jotka saimme  vasta seuraavana päivänä.  Huonekaluja ei kasattu heti, ne jäivät suojakankaiden alle odottelemaan ja kaverit palasivat seuraavana päivänä jatkamaan hommaansa, ihan mukisematta. Seuraava päivä oli sellaista säpinää kämpässä, että ehdin pelätä löytäväni ovenkarmit patjan alta ja sängynrungon oven paikalta, mutta hienosti kaikki meni.

Miten vaarallinen asia voi lattialämmitys kylpyhuoneessa olla. Vai onko se?

Muun muassa siitä enemmän seuraavassa blogissa.

Ja, hei, turistikausi tulee taas, ennemmin tai myöhemmin, tulkaa tekin. Koti Kreetalla odottaa.

Majoitusta löytyy vielä kesälle 2021 ja kyllä meillä kurssitoimintaakin on, ks Kreetan Maku ja matkaohjelmat.

Edelliset ”Miten syntyi eräs koti Kreetalle” blogit löydät alta

episodi 5, raakaa rakentamista

episodi 4, suunnittelun aika

episodi 3, tontin ostaminen

episodi 2, eli unelmien tontti ihan lähellä

episodi 1, mistä alkaisin