Tontin ostaminen Kreetalla

Joskus haaveista tulee totta. Kymmenen vuotta meni aikaa kypsytellessä, sitä oikeaa odotellessa. Kymmenen vuotta, vaan ei suotta. Kun ei hoppuile, niin palaset alkavat loksahdella kohdalleen. Nyt kun katson aikaa kymmenen vuotta taaksepäin, ei kaduta. Onnellisena herään aamuisin Kreetan kakkoskodissamme, heräänpä sitten kukonlauluun, roska-autoon tai sunnuntaiaamuisin moikaaviin kirkonkelloihin, tai ihan omia aikojani. Edellisissä blogeissani kerroin jo miten tähän vaiheeseen edettiin. Miten vuosia haaveiltiin ja kun sopiva ”yllättäen ja pyytämättä” sattui kohdalle, iskettiin kiinni. Edessä oli tontin ostaminen Kreetalla.

Veronumero- ja pankkibyrokratian läpäisseenä oli seuraava vaihe tontin virallinen osto. Ensimmäinen vierailu notaarin (kaupanvahvistajan luokse) tehtiin heti tarjouksen hyväksymisen ja ostopäätöksen jälkeen. Silloin käytiin läpi se marssijärjestys, jota tonttikauppa vaati. Myyjältä papereita vaadittiin rutkasti enemmän kuin ostajalta. Häneltä vaadittiin koko historiikki tontista ja miten se hänelle on periytynyt. Meidän maarekisteriämme vastaava rekisteri on astunut voimaan Kreikassa vasta 60-luvulta, joten sitä edeltävä aika piti omistussuhteissa jotenkin selvittää. Jottei tulisi ostettua jotain, mitä myyjä ei edes omista. Sain siitä samalla hienon ”historiikin” tontistamme aina vuodesta 1935 alkaen.

Papereita monen moisia …

Ostajien toimittamat asiakirjat

  • todistus maksetusta varainsiirtoverosta, eli kuitti jonka saimme verottajalta maksettuamme em. veron
  • todistus jossa vahvistamme ilmoittaneemme kiinteistön todellisen arvon; todistuksessa lueteltiin seitsemän lakipykälää ja muutama asetus päälle, jotka liittyivät asiaan. Asiaankuuluvasti notaari muistutti meitä sanktioista mikäli näitä lakeja rikkoisimme. Tämäkin muistutus kirjattiin ”tehdyksi” kauppakirjaan.
  • kotipaikkailmoitukset sopimuskumppaneilta
  • todistus sopimuskumppaneiden perehtyneisyydestä verotukseen ja velvoitteisiin valtiota kohtaan

Myyjän toimittamat asiakirjat

  • tontin omistajahistoria
  • todistus Plataniaksen kunnalta ettei myyjällä ole kiinteistöstä verovelkaa kunnalle
  • todistus myyjältä että hänen perinnöksi saamastaan tontista on verot maksettu
  • todistus siitä ettei myyjällä ole velkoja tai vastuita tontista
  • myyjän vastuullinen ilmoitus siitä, että ko. kiinteistöstä/tontista ei ole ollut tuloja viimeisen viiden vuoden aikana

Kun notaari oli kirjannut alustavasti tulevan kaupan ja kauppahinnan, aloitimme tuon materiaalin keräämisen. Vieläkään en tosin tiedä mistä tuo todistus ”perehtyneisyydestä verotukseen” tuli, Vasilis sen kai hoiti. Suomesta toimittamani kotipaikkatodistus piti luonnollisesti käännättää virallisesti Kreikan Suurlähetystön auktorisoimalla kääntäjällä ja siihen oli vielä hankittava ”apostilla” leimat maistraatista. Kaikki tämä kesällä Suomessa, kun kaikki lomailee. Oikein hyvin asiat hoituivat myös Suurlähetystössä, vaikka kovin juhlalliselta paikalta ensin vaikuttikin. Se ei sinänsä ole ihme, koska ensimmäisellä visiitilläni päädyin soittelemaan itse suurlähettilään ovikelloa. Ovi aukeni ja minut ohjattiin ystävällisesti virnuillen hänen yksityistilojensa kautta toimiston puolelle. Siitä oli sitten mukava posket nolosti punaisena aloittaa asioiden hoito. Minut muistettiin myös seuraavalla kerralla. Kun kaikki paperit olivat vihdoin kasassa, lähdin pinkka kainalossa takaisin Kreetalle.

Viimeiset virittelyt

Pari päivää ennen kaupantekoa alkoi vielä loppukierros notaari-verotoimisto-pankki-verotoimisto-notaari. Notaarilta Haniasta vahvistus sovitusta kauppahinnasta, sitten verotoimistoon jonka viskaali vahvisti varainsiirtoveron summan. Sen dokumentin kanssa ajelimme pankkiimme Plataniakseen josta saimme summaa vastaavan shekin mukaan. Kyllä, silloin käytettiin vielä Kreetalla shekkejä. Itse en muista niitä nähneeni Suomessa sitten 80-luvun. Olisi pitänyt ottaa valokuva. Pankkiin piti myös  toimittaa selvitys tilille siirrettyjen rahojen alkuperästä. Tämä tarkoitti kohdallani avioliittotodistusta, koska rahat tulivat tililleni mieheltäni ja meillä on eri sukunimi.  Shekki taskussa ajelimme takaisin Hanian verotoimistoon. Shekki käytiin näyttämässä viskaalille, saimme yhden uuden lappusen mukaan ja sen ja shekin kanssa verotoimiston kassalle. Sieltä kuitin kanssa takaisin saman viskaalin pakeille. Tässähän alamme tulla jo ihan tuttaviksi, hänen nimensä oli Jorgos. Heinäkuun helle ja olematon jäähdytys virastossa ei varsinaisesti tehnyt oloa mukavammaksi vaikkei hiki ihan tuskanhikeä ollutkaan. Ne muutamat pöytätuulettimet siellä täällä oli käännetty virkailijoihin, tottakai, hehän viettävät siellä koko päivän. Ei kadehtittanut. Viskaali-Jorgon ”maksettu” leimalla varustetun kuitin kanssa takaisin notaarille, joka jäi luonnostelemaan kauppakirjaa.

Vihdoinkin H-hetki

Jokohan alkaisi olla kaikki paperit kasassa? Vielä tarvittiin lakimiehet sekä ostajalle että myyjälle. Ja minulle tulkki, kauppakirja kun on kreikaksi. H-hetken aamun aloitimme taas vierailulla omassa pankissa, tällä kertaa piti saada shekki kirjoitettuna tontin kauppahinnalle. Shekki visusti Vasiliksen salkussa, salkku tukevasti kainalossa matkattiin taas Haniaan notaarin luo. Heinäkuun helle jatkui. Pieneen huoneeseen pakkautuivat notaari, kaksi lakimiestä, tulkki, myyjän valtuuttama edustaja, Vasilis, Kostas ja minä. Ja notaarin sihteeri. Mielenkiintoista että joukossa oli vain kaksi miestä, Vasilis ja Kostas. Muut olivat naisia. Ensin juotiin kahvit.

Tulkki vannoi, että ”meidän edessämme että hän kääntää uskollisesti ja ehdottomalla tarkkuudella tämän sopimuksen kreikasta suomeksi”. Kauppakirja luettiin meille ääneen, tulkki käänsi ”uskollisesti ja ehdottomalla tarkkuudella” ja tarkisti aika-ajoin että olin ymmärtänyt. Varmastiko? Kauppakirja oli 14 sivua pitkä. Siitä 7 sivua oli tontin periytymishistoriaa sukupolvelta toiselle. Muutaman sivun verran tilaa vei  osallisten sukujen selvitykseen, koska paitsi meidän ostajien sukuja selvitettiin aina äidin tyttönimeen saakka, samoin tehtiin myös juristien, tulkin ja myyjän ja myyjän edustajan kohdalla. Nytpä siis tiedän myös tulkkini vanhempien nimet, ja että hän on syntynyt Saksan Nurnbergissä. Ja notaarin isän ja aviopuolison nimet, sekä kuka omistaa notaarin toimiston. Tärkeää tietää, eikö? Ja että kauppakirjan allekirjoittavat notaarin tuntemat nuhteettomat kansalaiset. Minäkin siis. Olen minä saanut nuhteettomuustodistuksen kyllä kerran Suomessakin. Valmistuessani -83 kultasepäksi. Nuhteettomaksi todettu siis sekä Suomessa että Kreikassa.  Kreikassa ei ollut tuolloin HETU-numeroa niin kuin meillä suomalaisilla ja nämä sukuketjut vahvistavat henkilöllisyytesi. Nykyisin HETU (henkilötunnus) tekee tuloaan myös Kreikkaan, kuulin kirjanpitäjältäni viime viikolla. Välillä juotiin kahvit.

No mitä siinä kauppakirjassa sitten oikein lukee.

Ensimmäisessä osassa lueteltiin kaikkien osallisten sukujuuret ja ammatit, henkilötodistuksen numerot ja kuka todistuksen on antanut ja milloin (esim. Ateenan poliisilaitos), asianomaisten veronumerot ja kuka ne on myöntänyt (esim. Valtion talousvirasto Attikan Palio Falirossa). Ja puolisoiden nimet.

Seuraavaksi kauppakirjassa määriteltiin tontti. Niin kuin kuvasta näkyy, ostamamme tontti on aika hauskan muotoinen. Taitaa siinä yksi kulma sentään olla lähes suora. Hauskan muotoinen tuli talostakin, siitä aikanaan lisää. Minun mielestäni tontissa on neljä sivua, mutta jottei asia olisi liian yksinkertainen, niin topografin mielestä ”sivuja” on 10 ja ne näkyvät topografisessa kartassa merkittynä kirjaimin Α.Β.Γ.Δ.Ε.Ζ.Η.Θ.Ι.Κ. Topografin nimikin oli tietenkin mainittu kauppakirjassa, sukuineen päivineen. Kreikankielen alkeiskurssi alkaa kirjaimista, totta.

Tontti

Seuraavaksi kauppakirjassa käydään läpi tontin päätyminen myyjälle. Mennään etunimillä niin päästään vähemmällä. Lisäkseni tontin kolme edellistäkin omistajaa näyttävät olleen naisia.  Meille tontin myi Smaragda. Hänellä tämä kuusi oliviipuuta sisältänyt tontti oli vain viisi vuotta. Hän sai sen perintönä Athinalta joka oli tontin haltija vuodesta 1988 alkaen. Tuolloin tontti periytyi hänelle Smaragdartemidalta. Mikä hurmaava nimi ! Hänen aikanaan tontti merkittiin kiinteistörekisteriin v. 1966. Smaragdartemida lienee ollut isoisä Grigoriokselle rakas, koska hän peri tontin isoisältään suoraan, isänsä sijaan, jo ennen vuotta 1935. Toivottavasti jonain päivänä ehdin vielä haastatella Vasilista ja saada hieman enemmän tietoa tontin omistajista, hänen sukuaan kun ovat olleet. Jos tontilla olleet oliivipuut olisivat osanneet kertoa, tai minä olisin osannut kuunnella, niin tarinoita ajalta ennen vuotta 1935 olisi tallessa vähintään sata vuotta. Vanhimmat puut tontilla olivat noin parisataa vuotta vanhoja kaunottaria.

Allekirjoitettu juhlallisesti

Kauppakirja tontista Kreetalla allekirjoitettiin 10.7.2008. Kaikki neljätoista sivua allekirjoitettiin. Sivujen laidat olivat kauniisti koristeltu leimamerkein. Allekirjoitin shekin ja se vaihtoi juhlallisesti omistajaa, näin Smaragda ”luopui ja erkani kaikista oikeuksistaan ja hylkäsi kaikki oikeutensa kiinteistön suhteen”. Kauppakirja diarisoitiin noin neliömetrin kokoiseen kirjaan, jossa tälle kaupalle oli varattu oma rivinsä. Sinne kirjoitin myös nimeni ja tarkistin notaarin pyynnöstä, että sama diaarinumero, jonka ihan ensimmäisellä käynnillä saimme asianumeroksemme, löytyi rivin alusta. Sitten allekirjoitin rivin. Yritin saada nimeni mahtumaan pikkuruiseen lokeroon rivin päässä. Sitä ei helpottanut minulle kreikkalaisittain arvottu nimi, Raila Tuulia Reino Järveläinen. Maksettiin lakimiehet, maksettiin tulkki, maksettiin notaarin maksu. Käteltiin, hymyiltiin, onniteltiin. Juristit poistuivat. Tuiki asiallisesta notaarista kuoriutui lämpimästi hymyilevä kreikatar, joka tulkkini kanssa alkoi tentata minua suomalaisesta koulusysteemistä. Ja arvosteli ankarasti kreikkalaista. Sitten juotiin kahvit.

Hei, tuossahan lukee nimeni !

Kauppakirja jatkoi vielä matkaansa dokumentoitavaksi johonkin toimistoon, liekö ollut se maarekisteritoimistoa vastaava, joten vielä oli yksi visiitti notaarin luona edessä ennenkuin sain viralliset paperit haltuuni. Ja olin mielestäni romeikolasilliseni ansainnut. Nautin sen ihan häpeilemättä !

Tarkennan vielä, että tällainen oli byrokratia vuonna 2008. Tämän päivän tilanteesta en tiedä, mutta kun muutama vuosi sitten ostimme House Kastrin viereisen oliivitarhan, byrokratia jo hieman helpottanut.

Seuraavana olikin sitten vuorossa tulevan talon suunnittelu ja arkkitehdin valinta, mutta hengähdetään välillä, ja jatketaan seuraavassa blogissa.

 House Kastrissa on vuokrattavana huoneistoja, piipahdat katsomassa  !

Kuva: Manthos Koukakis